Tiistai-aamu lähtee suhteellisen hyvin käyntiin. Ikkunasta katsomisesta päätellen Liljalaaksossa olisi kaunis päivä. Nousen ylös puoli yhdeksältä mummin herätykseen ja menen eilisiltaisista erimielisyyksistämme huolimatta syömään aamiaista isovanhempieni kanssa. Olen tosin koko ruokailun ajan hiljaa ja lappaan puuroa suuhuni. Aamuisin en jaksa riidellä. Tahdon vain raikastua. Aamiaisen jälkeen palaan huoneeseeni, vaihdan lenkkivaatteet ylleni ja laitan hieman meikkiä ja hiukset ponnarille.

Lohdutan itseäni ajatuksella, että tämä lenkkeily toisi edes jotain terveellistä elämääni. Tupakanpoltto on todella heikentänyt kuntoani, mutta jollakin tapaa olen onnistunut säilyttämään jonkinsorttisen kuntoilun aikatauluuni. Sanaakaan sanomatta poistun etuovesta pihatielle ja kiihdytän hölkkään. Raikas kesäinen tuuli tuntuu ihanalta kasvoillani.

15 minuuttia hölkättyäni reittini tuo minut todennäköisesti Liljalaakson keskuspuistoon. Tähän aikaan aamusta siellä on aika tyhjää, mitä nyt muutama hassu mummo ja lapsiperhe. Lenkkipolulla minua tulee vastaan venyttelevä vaaleahiuksinen tyttö ja hänen kohdallaan hidastan hieman vauhtia. Joku ikäiseni tyttökö?

Juuri kun olen aikeissa ohittaa tytön, tämä nousee ylös ja hymyilee minulle.

"Aamulenkit on vaan jotain niin parasta!" tyttö hihkaisee ja pysähdyn hänen eteensä.

"Niin todellakin, tänään varsinkin on tosi hieno ilma", yhdyn.

"Jep. Mä olen muuten Juulia", hän esittäytyy. "En oo tainnu nähdä sua näillä main aikaisemmin?"

"En usko että oot, mä nimittäin saavuin tänne eilen Kukkalasta... Vietän tän kesän isovanhempien luona täällä", selitän. "Ja oon muuten Silja."

Hetken rupateltuamme tajuamme lenkkeilevämme samaan suuntaan, joten hölkkään loppumatkan Juulian rinnalla. Hän vaikuttaa oikein mukavalta ja minunlaiseltani tytöltä. Ehkä hän jopa tuntee Katin ja Timon?

"Vai Kukkalasta?" Juulia toistaa ohittaessamme vehreää jalkapallokenttää. "Miten oot sopeutunu tällaseen pikkukylään? Mä en koskaan oo edes ollu niin isossa kaupungissa kun Kukkala... Mahtaa ottaa koville vaihtaa ympäristöä näin radikaalisti?"

Nyökkään. Hengästykseltäni puhuminen samaan aikaan tuottaa hieman vaikeuksia, mutta yritän silti: "Mun äiti päätti, että mun ois parempi viettää tää kesä poissa sen nurkista... Sillä on joku uus sulhanen ja ne kuulemma ansaitsee yhteistä vapaa-aikaa. Mua vituttaa tollanen, koska äidin itsekkyyden takia mä joudun missaamaan kaikki hienot bileet."

Naurahdamme yhtäaikaisesti ja hölkkäämme yhdessä kunnes risteys erottaa meidät toisistamme.

Torstai-iltana kuukautiset yllättävät. En ajattelemattomuuttani tajunnut varautua ja koska mummi on todennäköisesti käynyt vaihdevuodet läpi sata vuotta sitten, ei kotoakaan löydy mitään suojan tapaistakaan, puhumatta särkylääkkeistä ja lohturuoasta. Siispä etsin tieni kyläkaupalle ja lappaan ostoskoriin urakalla karkkia, suklaata, tamponeja, mikropitsaa ja limua.

Jäätelöaltaalla olen valitsemassa Ben & Jerry'siä ja huomaan edessäni pesuainehyllyllä melko söötin pojan. En sen enenmpää kiinnitä tähän huomiota, mutta olen yllättynyt, että näinkin pienestä mummokylästä löytyy jotain hyvännäköistäkin. 

Kassalla törmään taas tähän poikaan. Saan lähemmän vilkaisun ja poika todella on mielettömän hyvännäköinen. Minua alkaa yhtäkkiä hävettää epätervellisyyspainotteiset ostokseni. Aivan varmasti tuo poika katsoo ja analysoi ostoksiani! Miten noloa. Pakkaan äkkiä tavarani muovipussiin ja pakenen paikalta.

Perjantai-ilta koittaa pian ja valmistaudun kylpyhuoneessa. Luojan kiitos otin mukaani äidin luota muutaman seksikkään bilemekon. En tiedä mitä ajattelin niitä pakatessa, kutsuisiko joku mummin kaveri minut vuotuiseen bingojuhlaan? Naurahdan itsekseni ajatukselle ja puuteroin otsaani. Muutama suihkaus lempihajuvettäni ja voilá! Ihailen itseäni hetken peilistä ja totean, että näytän vetävältä. On tärkeää, että tämän kylän tytöt ja pojat saavat minusta mahdollisimman hyvän kuvan.

Palaan huoneeseni ja pakkaan käsilaukkuuni röökiaskin, lompakon, meikkipussin sekä hajuveden. Rintsikoihini piilotan vähän rahaa siltä varalta, että laukkuni varastetaan. Tämän niksin opin Kukkalassa, sillä siellä joka ilta joltakin pöllittiin jotain ja vaikkei Liljalaakso välttämättä ole yhtä vaarallinen, en halua ottaa riskejä.

Juuri kun otan viimeisen vilkaisun peiliin ja olen valmis lähtemään, mummi tulee sisään.

"Tulin vain sanomaan, että... miksi ihmeessä sinulla on päälläsi tuollainen mekko? Ja miksi olet täydessä tällingissä?" hän kiihtyy. "Kello on puoli 22, nyt iltapesulle ja sänkyyn siitä! Haiseeko täällä tupakka?"

Ei varmaan kannattanut polttaa sisällä.

"Mä lähen nyt bileisiin, tuun sitten kun tuun, heippa!" vastaan tekopirteästi ja ohitan mummin. Hän lähtee kävelemään perääni, uhkaa poliiseilla ja ties millä aresteilla ja seuraa minua pihaportille asti. Sitten kiihdytän juoksuun ja katoan hänen silmistään.

Kymmenisen minuuttia käveltyäni saavun jonkun pubin pihaan ja soitan Katille. Hän ilmoittaa tulevansa Timon kanssa hakemaan minut täältä piakkoin. Sovimme aikaisemmin menevämme bileisiin yhtä matkaa. Timon piti tulla hakemaan minut autollaan isovanhempieni luota, mutta käyhän se näinkin. Odotellessani poltan pari tupakkaa. Pian minut häikäisee onneksi ajovalot. Vihdoin.

Istuudun takapenkille ja moikkaan uusia kavereitani. Heti kun Timo on kurvannut pubilta pois, ojennan hänelle 20 euron setelin ja muutaman kolikon.

"Tässä ois nää sun viinakset", Kati esittelee ja ojentaa minulle muovipussin. Katson sisään ja olen tyytyväinen - pieni pullo kossua, sixi bisseä sekä pari lonkeroa. Olen valmis bilettämään.