"Mullaki on niin ikävä sua", marien mun kännykkään. "Kumpa nähtäis pian. Joo, mä nään sen tänää... Eikö ookki kusipää? Mä en voi uskoo että mä... No, kyl sä tiiät."

 

Mä tiesin et vaikka mun vaari näytti keskittyvän vaan ajamiseen se kuunteli korva kovana mun juttuja. Kyylä mikä kyylä, niinku joka helvetin vanhus. Mut mä olin vaarille myös kiitollinen, koska se suostu ajaa mut Kuusimetsään. Timon autoon ei ois mahtunu kaikki ja niimpä mä päädyin hommaamaan oman kyytini. Ei huvittanu kuulla heti aamusta vittuilua Aarnista.

Matka suju semi nopeesti ja pian vaari parkeeras auton metsänlaitaan. Mä nousin sen avokkarista ja otin kassin mennessäni. Vilkutin sille ja se ajo tiehensä, kuten oli luvannu aikasemmin. Ei jäis morjenstamaan mun kavereita tai tekis muuta noloo.

Mä kävelin leiripaikalle ja en voinu uskoo silmiäni. Sofia ja... Aarni. Ainoot paikalla. Voi vitun vittu. Tota paskiaista mä vähiten halusin nähä. Laskin kassin maahan tömähtäen ja lähin marssimaan dramaattisesti pusikkoon.

Sofia lähti mun perään, mut Aarni ei uskaltanu tulla. Oli kenties kuullu mun reaktiosta sen levityksiin.

"Silja, Silja oota!" Sofia huus ja viimein tavoitti mut lammen luona. "Sä ylireagoit, ihan totta. Sä oot varmaan joskus kuullu siitä, että pikkukylissä kaikki tietää kaikkien asiat. Se on totta, se on vaan tän paikan henki. Ei mitään henkilökohtaista sua kohtaan. Kaikki tietää esimerkiks siitä, että viime vuonna mä olin just vetämäst Timon serkkuu käteen ja laattasin sen kyrvälle. Se on vaa hauska juttu!"

"Mä en tykkää sellasesta meiningistä", vastasin vittuuntuneena. "Mä vihaan sitä ku mun asioita riepotellaan koko porukan voimin. Mut... laattasitko oikeesti?"

Mä purskahdin hillittömään nauruun ja niin myös Sofia. Ei vittu. Ehkä se oli oikeessa.

Pikkuhiljaa porukka löys tiensä Kuusimetsään ja illalla me sytytettiin nuotio ja juotiin bisseä. Me juteltiin kaikesta ja yritin vältellä koko ajan Aarnin katsetta. Miten se ees kehtas näyttäytyy mun edessä? Pokkaa sil ainaki on. 

Mut kaiken kaikkiaan mulla oli hauskaa. Kukaan vittuillu mulle Aarnista ja mulla alko olla jo hyvä humala päällä.

 

Yhessä vaiheessa iltaa mä olin röökillä Katin kaa ja keksittiin mennä kahlaamaan lampeen.

"Onkoha tääl kaloja?" Kati mietti ja sen naamalta näkyi suora ällötys. "Kalat on niin oksettavia, siis mä en kestä. Mut hei Silja, mitä sä oot miettiny Aarnin suhteen? Se on iha toivottoman kiinnostunu susta..."

"Pyh", mutisin ja otin pitkät sauhut. "Oma mokansa ku meni levittämään sitä juttua. Sitä paitsi ei se oo kiinnostunu musta, se vaa haluu tokan suikkarin. Mä tiiän nää tyypit kuules."

Kati repesi nauruun ja niin myös mä. Mutta totta se kai oli.

"Vai tokan suikkarin", Kati toisti ja tönäs mua olkapäähän leikillään. Mä menetin tasapainohallinnan ja aloin horjua epäilyttävän paljon kohti vettä.

"Vittu Kati, mä, mä - iik!"

Vettä roisku ympäriinsä, varmasti myös Katin päälle.

Hetken kuluttua me molemmat maattiin lammessa ja naurettiin vaa. Harmi vaan, ettei mul ollu mitään vaihtovaatteita messis.

"Tytöt, mitä helvettiä - mitä te siel teette?" kuulu Timon matala ääni meijän takaa. Se nosti Katin ylös vedestä ja sen jälkeen autto mutkin ylös.

Mä riisuin mun päällysvaatteet ja ripustin ne roikkumaan mun ja Sofian teltan päälle. Just kun olin tehny sen, Aarni veti mua kädestä ja pyys mua kuuntelemaan sitä hetken.

"Ei, sä voit painuu sinne missä pippuri kasvaa!" huudahdin. "Päästä irti ja anna mun olla."

"Silja, anna mulle mahollisuus... Mä haluun selittää", Aarni vaati. "Oo niin kiltti."

Huokasin syvään ja annoin sen vetää mut sen telttaan.

Mä rojahdin millisekunnissa sen patjan päälle ja mulla oli vaikeuksii pitää silmät auki. Mä päätin silti yrittää kuunnella mitä asiaa Aarnilla oli - vaikkei se sitä kyl ansainnu.

"Nii... Mun ei ollu tarkotus levittää sitä kaikille. Mä vaan kerroin siitä Janille, ku me nyt vaan puhutaan näistä jutuista keskenämme, niinku säkin varmaan puhut sun hyvien kaverien kaa. Mut koita ymmärtää, että en halunnu sulle mitään pahaa ja koko juttu oli pelkkää kehumista, sä olit niin hyvä... Joten anteeks, Silja."

"Mee pois...", käskin ja suljin silmät.

"Toivottavasti sä lepyt vielä", Aarni tokas ja päätti kunnoittaa mun toivetta. "Mä tuun myöhemmin takas ja toivon et oot silloin valmis vastaamaan mulle."

Se lähti teltasta ja sulki suuaukon mennessään.

Samoihin aikoihin Aarnin yrittäessä saada mut antamaan sille anteeks, Jani ja Juulia oli taas liehittelemässä toisiaan. Molemman ihan päissään.

"Must ois ihana mennä sun kanssa nyt tonne meijän telttaan ja harrastaa vähä lemmenleikkejä", Juulia kuiskas Janin korvaan ja tuns jo reidellään miten Janin muna rupes kovettumaan. "Mä meen edeltä, nähään 10 minuutin päästä meijän teltassa..."

Juulia lähti kävelemään lanteen keinuen jättäen Janin ihailemaan sen täydellisen pyöreetä persettä.

Tasan 10 minuutin kuluttua Jani lähti suunnistamaan kohti niiden telttaa. Oli sysipimeetä, mutta se usko löytäneensä oikeen teltan ja avas sen. Mä loikoilin sisällä pelkissä alusvaatteissa, joten ei ihmekään että se tuli rohkeesti sisään.

"Mä oon halunnu sua koko illan, mä käyn niin kuumana ja mun on pakko saada sut nyt", se kuiskas ja hyökkäs sisään.

"M-mitä...", sain sanotuksi unenpöpperöisenä ja tuhannen tuiterissa. Tuliko Aarni takaisin?

Teltassa oli pilkkopimeää ja en nähnyt kunnolla, mutta oletin tulijan olevan Aarni. Sen anteekspyyntö oli purru muhun ja päätin, et olis ihan hyvä idea antaa anteeks. Hetken kuluttua mä tunsin käden hyväilevän mun tissiä ja mietin, että miks ei. Kyl se mulle kävis.

"Vau, ootko treenannu?" Jani kysyi huokailujen lomassa hivellen mun vartaloa päästä päähän. "Sun kroppa vaikuttaa jotenkin... kiinteemmältä."

Kuuntelin Janin kehuja hymyssä suin, oletuksena että puhuja oli Aarni.

Se kävi mun päälle ja suuteli innokkaasti. Rupesin riisumaan Janin boksereita ja se mun rintsikoita ja lopuks veti pikkarit pois mun päältä. Se puristeli mun tissejä ja persettä kehuen niitä valtavasti. Että mulla ois jotenkin kiinteemmät tissit kuin aikasemmin ja ehkä hitusen isommat. Sit se työnty sisään.

Se kaikki tuntu niin vitun hyvältä. Niin hyvältä.

Maanantai. Täydellinen päivä auringonotolle. Ranta on melkein tyhjä, eikä mikään ihmekään. Tätä paikkaa asuttaa 95 prosenttia väestöstä rollaattorivanhuksia, joilta varmaan kielletään kaikenlainen läheisyys auringon kanssa, niinku pikkuvauvoilla. Siemailin vähän väliä raikasta ananasjuomaa ja selasin naistenlehtee. Kun mä palaisin Kukkalaan, mun pitäis olla ruskein mimmi koko kaupungissa.

Keskellä mun täydellistä keskittymistä melkein nukahtamiseen mä alan kuulla puheensorinaa ja kevyttä hihitystä takaapäin. Noi äänet kuulostaa tutuilta. Mä nousen istumaan ja katson taakse. Ei voi olla totta!

Mun katse osuu Katiin, joka tuijottaa mua päin iloisen yllättyny virne naamallaan.

"Silja! Hei kamut, tuol on Silja! Se blondi sieltä Rosan bileistä", Kati hihkuu ja viittoo mua niiden luo. "Tuu vaan tänne istumaan meijän kaa!"

Hetken kuluttua makaan tyttöjen seeprakuvioisella viltillä kuunnellen niiden juttuja. 

"Mikä sattuma nähä sut täällä", Kati sanoo. "Susta ei oo kuulunu mitään pariin päivään, niin me jo ihmeteltiin, että saiksä jonku kuolemaan johtavan reaktion Aarnin mälleistä..."

Muut rupee kikattaa. Mä en tajuu.

"Aarnin mistä..?" mutisen aavistaen pahaa. 

"Sähän otit silt suihin!" Sofia saa sanotuksi naurun seasta. Mun kasvot vääntyy epätoivoisen kiusalliseen ilmeeseen ja yritän kelata, että miten helvetissä noi kaikki tietää mun miesseikkailuista.

"En!" saan vaan sanotuksi. "Siis, miten vitussa te ootte kuullu siitä? Aarni kusettaa!"

"Kaikki on kuullu siitä", Rosa kertoo. "Se kerto siitä Janille, ja sitä kautta Juulia sai tietää ja kerto meille. Mut hei Silja, ei se oo mikää maailmanloppu! Aarni on nimittäin semi herkku tapaus..."

Mun tekee mieli tunkea pää niin syvälle mun alla olevaan hiekkaan, että tulisin ulos Kiinasta. Tää ei voi olla todellista. Ei, ei, ei. Aarni ei voi olla niin kusipää, että menee heti kertoo sen seksijutuista eteenpäin.

"Älä nolostu oikeesti Silja, toi on ihan basic täällä päin. Sitä paitsi oisit ylpee, se nimittäin kehu sua tosi hyväks suikkarin antajaks", Juulia toteaa. "Jos yhtään helpottaa, niin mä ja Jani pantiin samoissa bileissä niin rajusti, etten ees muista käytettiinkö me kortsuu."

Ei helpota, kiitti vaan. Nyt mulla on kaks suurta huolta päässäni; Aarnin suuri suu ja Jani paneskelemassa Juuliaa. Mun kuuluis olla se... Eiku, mä en nyt tartte ketään tai mitään uusia sotkuja. Emmä oikeesti tiiä - kaikki on nii sekavaa nyt.

Koko loppupäivän mä häpeilen vaan mummin ja vaarin luona, enkä viitti poistuu mihinkää. Etten vaan törmäis Aarniin, tai vielä pahempaa - Janiin! Ihan vitun hirveetä, nyt se luulee varmasti et mul ja Aarnil on jotai juttua eikä ees tajuu lähestyy mua jos mä alkaisinki kiinnostaa sitä. Mun täytys jotenki näyttää sille, et se saa tätä pakkausta heti jos se vaa haluis.

Ehkä mä pääsenki huomenna jotenki edistämään tätä meijän juttua, Juulia nimittäin kutsu mut niiden porukan mukaan telttailee Kuusimetsään. Sinne on täält vaa 45 minuutin ajomatka ja just sopivan syrjässä valittavilta vanhuksilta. Mut ikävä kyllä Aarniki on tulossa. Ei vittu. Mun on sanottava sille suorat sanat, sille vitun kusipääpaskalle.

Kesken mun itsesäälissä rypemisen mummi istuutuu mun viereen sohvalle. Väännän heti mun epätoivoisen ilmeen pois kasvoilta ja tilalle tulee turhautuneen ylimielinen katse, johon uskoisin et mummi on jo tottunu. En oo puhunu sille sanaakaan meijän riidan jälkee. Ihme seko ämmä. Kumpa mä vaan pääsisin takas Kukkalaan. Aarnit ja muut idiootit jäis taakse päi. Ja mulla on aika ikävä Mariaa, mun parasta kaveria siellä.

Mummi alkaa tapansa mukaan heti pälättää, mut täl kertaa ehkä ihan asiaa.

"Silja-kultaseni, minuun sattuu niin kovin olla kanssasi riidoissa. Olet minulle todella tärkeä ja en halua viettää koko loppuaikaa kanssasi riidoissa. En olisi saanut ärähtää sillä tavalla - sinähän olet jo iso tyttö, melkein aikuinen, niin kamalaa se onkin sanoa. Olet kasvanut niin lujaa vauhtia. Olen siis todella pahoillani. Annathan anteeksi?"

Ton kuuleminen saa mut paremmalle tuulelle. En mäkään haluu olla mummin kaa riidoissa, mut sen käytös on vaa saanu mut tosi vittuuntuneeks. Mut ehkäpä me voitas elää loppukesä sovussa? Tietty sillä ehdolla, että se ei puuttus mun elämään täällä. Kuten se ite sano, mä oon parin vuoden sisällä aikuinen ja osaan kyl huolehtii ittestäni. Mun on aina pitäny, ku mutsi on ollu ties missä huitelemassa.

"Saat anteeks", mä vastaan ja hymyilen. "Ja anteeks munkin puolesta..."

Mummi kaappaa mut sen kainaloon, jossa mä viihdyn itse asiassa pitkän tovin. Ihanaa, kun joku tolla tavalla pitelee.

Ajomatkan juttelemme mukavia ja lopulta kurvaamme ison omakotitalon pihaan. Sisältä kuuluu basson pauketta ja kiljuntaa. Toivon todella, että nämä bileet tutustuttaisivat minut Liljalaakson ihmisiin. 

"Tässä se on!" Kati tokaisee tullessaan ulos autosta. "Mikkosten talo."

Soitamme ovikelloa ja pian oven tulee avaamaan hoiperteleva ruskeatukkainen tyttö lasi kädessään.

"Tehkää ittenne kodikkaaks!" hän toivottaa ja hymyilee meille. "Sä taidat olla se Silja?"

Hymyilen ja nyökkään.

"Joo, Silja on se kehen me törmättiin siellä kaupalla maanantaina. Se on oikeesti tosi mukava ja Kukkalasta, joten varmasti kova bilettäjä", Timo sanoo. "Silja, tässä on Rosa."

Rosa ohjaa meidät olohuoneeseen ja menee sitten itse mukaan tanssimaan. Väkeä ei ole kovin paljon nopean katsauksen perusteella. Mutta tanssilattialla nään jotakin kovin miellyttävää - saman pojan, johon törmäsin eilen ruokakaupassa. Poika tanssii yksin ja hörppii vähän väliä bisseään. Pitäisikö minun mennä puhumaan tälle? Olen itsevarma ja tottunut oma-aloitteisuuteen, joten ajattelen olevan paras ratkaisu mennä itse esittäytymään tälle herkulle. Ensin on vain korkattava bisse.

Lähestyn häntä jo itsevarmoin askelin, mutta juuri silloin takaani kiihdyttää kipittävin askelin vaaleahiuksinen hoikka tyttö - Juulia! Mitä hän täällä tekee? Ja miksi hän kävelee tuon pojan luokse?

Hetkessä poika on kiinni Juuliassa ja Juulia kiinni pojassa ja he suutelevat intohimoisesti. Peräännyn järkyttyneenä. Ei tuo poika minun laskuissani ollut varattu! Mitä ihmettä? Poika kourii Juulian peppua ikään kuin näyttäen, että tämä tässä on minun. Aivan kuin tuo imuttelu ei jo tekisi selvää asiasta. 

Muhinoinnin jälkeen Juulia huimaa minut ja tulee luokseni. Yritän peittää pettymykseni ja hymyillä hänelle. Eihän hän tee mitään väärää, mutta silti... Minulle kelpaisi enemminkin söötin pojan kourinta minun peppussani.

"Silja!" Juulia hihkaisee. "En tienny, että näkisin sut täällä! Tai siis, Rosa mainitsi jostain uudesta tyypistä, mutten ollenkaan osannu yhdistää sua tähän. Ihanaa nähdä sut täällä!"

"Joo, ihanaa kun sain kutsun. Rosa on siis toi ruskeahiuksinen, joka joraa aika tuiterissa tuolla?" varmistan ja naurahdan. 

"Serkkuhan se siellä. Meidän vanhemmat on sisaruksia. Rosa on oikeesti tosi ihana tyttö, se on nyt vaan vähän turhan sekasin karpalovodkasta..." Juulia nauraa. "Hei, tässä on muuten Jani, mun poikaystävä."

Moikkaan niin arkisesti Jania kuin mahdollista.

"Tota noin, mä tulin tänne just kertomaan Janille, et mul on vähän pilvee tuolla yläkerrassa... Haluaisiks tulla meidän kaa polttelemaan?" Juulia kysyy.

Mahtava tilaisuus päästä lähelle Jania! "Ilman muuta", vastaan ja seuraan heitä ylös.

Mukaan tulee myös mustahiuksinen poika Aarni, joka on Juulian mukaan Janin paras ystävä lapsuudesta asti. Käärimme kaksi sätkää ja polttelemme niitä vuorollaan.

"Onpa hyvää kamaa", kehun puhaltaessani sauhut ulos. Kukkalassa polttelin joka bileissä, joten tämä on minulle täysin tuttua puuhaa.

Pikkuhiljaa alamme kaikki olla sekä kännissä että pilvessä. Nautin olostani, vaikka olenkin hyvin kateellinen Juulialle paikasta Janin lähettyvillä. He ovat seurustelleet puoli vuotta. Miksen tavannut Jania ennen sitä? Minä voisin nyt olla hänen tyttöystävänsä. Mutta ei. Miten typerää.

Loppuyöstä Aarni alkaa esittää selviä kiinnostuksen merkkejä minuun. Hän vetää minut kanssaan tanssimaan hitaiden tahtiin. Samalla vilkuilen Jania ja Juuliaa, jotka ovat kiinni toisissaan kuin räiskäleet. Havahdun siihen, kun Aarni laskee hitaasti kätensä pepulleni ja hyväilee sitä.

"Onpa timmi", hän kehuu.

"Kiva kun joku arvostaa", tokaisen. Totta joka sana. Aarni on ihan söpö ja selvästi tietää mistä naruista vedellä, jos haluaa tytön iloiseksi.

Puolen tunnin kuluttua Aarni raahaa minut kanssaan Rosan makuuhuoneeseen ja alkaa riisua vaatteitani intohimoisesti suudellen.

"Mä ihastuin suhun heti kun näin sut", hän kuiskaa suuteloinnin välistä. "Oot niin täydellisen näkönen, kaunis ja kuuma... Liljalaakso tarttee tällasia misuja lisää..."

"En mä voi", saan sanotuksi ja pysäytän Aarnin nopeasti liikkuvat kädet. "Mä haluaisin, mut mä en voi. Mulla on menkat. Mutta jos haluut, voin tehdä sulle jotain..."

Kahta kertaa ei tarvitse ehdottaa, kun Aarni jo laskee bokserinsa.

Tyydyn siis vain miellyttämään häntä. Se ei oikeastaan haittaa minua, sillä jos nyt annan hyvän vaikutuksen niin varmasti tulemme näkemään uudestaan samoissa puuhissa. Panokseni tuottaa tulosta, sillä homman hoidettuani hän toteaa tyytyväisenä: "Paras suihinotto ikinä."

Tiistai-aamu lähtee suhteellisen hyvin käyntiin. Ikkunasta katsomisesta päätellen Liljalaaksossa olisi kaunis päivä. Nousen ylös puoli yhdeksältä mummin herätykseen ja menen eilisiltaisista erimielisyyksistämme huolimatta syömään aamiaista isovanhempieni kanssa. Olen tosin koko ruokailun ajan hiljaa ja lappaan puuroa suuhuni. Aamuisin en jaksa riidellä. Tahdon vain raikastua. Aamiaisen jälkeen palaan huoneeseeni, vaihdan lenkkivaatteet ylleni ja laitan hieman meikkiä ja hiukset ponnarille.

Lohdutan itseäni ajatuksella, että tämä lenkkeily toisi edes jotain terveellistä elämääni. Tupakanpoltto on todella heikentänyt kuntoani, mutta jollakin tapaa olen onnistunut säilyttämään jonkinsorttisen kuntoilun aikatauluuni. Sanaakaan sanomatta poistun etuovesta pihatielle ja kiihdytän hölkkään. Raikas kesäinen tuuli tuntuu ihanalta kasvoillani.

15 minuuttia hölkättyäni reittini tuo minut todennäköisesti Liljalaakson keskuspuistoon. Tähän aikaan aamusta siellä on aika tyhjää, mitä nyt muutama hassu mummo ja lapsiperhe. Lenkkipolulla minua tulee vastaan venyttelevä vaaleahiuksinen tyttö ja hänen kohdallaan hidastan hieman vauhtia. Joku ikäiseni tyttökö?

Juuri kun olen aikeissa ohittaa tytön, tämä nousee ylös ja hymyilee minulle.

"Aamulenkit on vaan jotain niin parasta!" tyttö hihkaisee ja pysähdyn hänen eteensä.

"Niin todellakin, tänään varsinkin on tosi hieno ilma", yhdyn.

"Jep. Mä olen muuten Juulia", hän esittäytyy. "En oo tainnu nähdä sua näillä main aikaisemmin?"

"En usko että oot, mä nimittäin saavuin tänne eilen Kukkalasta... Vietän tän kesän isovanhempien luona täällä", selitän. "Ja oon muuten Silja."

Hetken rupateltuamme tajuamme lenkkeilevämme samaan suuntaan, joten hölkkään loppumatkan Juulian rinnalla. Hän vaikuttaa oikein mukavalta ja minunlaiseltani tytöltä. Ehkä hän jopa tuntee Katin ja Timon?

"Vai Kukkalasta?" Juulia toistaa ohittaessamme vehreää jalkapallokenttää. "Miten oot sopeutunu tällaseen pikkukylään? Mä en koskaan oo edes ollu niin isossa kaupungissa kun Kukkala... Mahtaa ottaa koville vaihtaa ympäristöä näin radikaalisti?"

Nyökkään. Hengästykseltäni puhuminen samaan aikaan tuottaa hieman vaikeuksia, mutta yritän silti: "Mun äiti päätti, että mun ois parempi viettää tää kesä poissa sen nurkista... Sillä on joku uus sulhanen ja ne kuulemma ansaitsee yhteistä vapaa-aikaa. Mua vituttaa tollanen, koska äidin itsekkyyden takia mä joudun missaamaan kaikki hienot bileet."

Naurahdamme yhtäaikaisesti ja hölkkäämme yhdessä kunnes risteys erottaa meidät toisistamme.

Torstai-iltana kuukautiset yllättävät. En ajattelemattomuuttani tajunnut varautua ja koska mummi on todennäköisesti käynyt vaihdevuodet läpi sata vuotta sitten, ei kotoakaan löydy mitään suojan tapaistakaan, puhumatta särkylääkkeistä ja lohturuoasta. Siispä etsin tieni kyläkaupalle ja lappaan ostoskoriin urakalla karkkia, suklaata, tamponeja, mikropitsaa ja limua.

Jäätelöaltaalla olen valitsemassa Ben & Jerry'siä ja huomaan edessäni pesuainehyllyllä melko söötin pojan. En sen enenmpää kiinnitä tähän huomiota, mutta olen yllättynyt, että näinkin pienestä mummokylästä löytyy jotain hyvännäköistäkin. 

Kassalla törmään taas tähän poikaan. Saan lähemmän vilkaisun ja poika todella on mielettömän hyvännäköinen. Minua alkaa yhtäkkiä hävettää epätervellisyyspainotteiset ostokseni. Aivan varmasti tuo poika katsoo ja analysoi ostoksiani! Miten noloa. Pakkaan äkkiä tavarani muovipussiin ja pakenen paikalta.

Perjantai-ilta koittaa pian ja valmistaudun kylpyhuoneessa. Luojan kiitos otin mukaani äidin luota muutaman seksikkään bilemekon. En tiedä mitä ajattelin niitä pakatessa, kutsuisiko joku mummin kaveri minut vuotuiseen bingojuhlaan? Naurahdan itsekseni ajatukselle ja puuteroin otsaani. Muutama suihkaus lempihajuvettäni ja voilá! Ihailen itseäni hetken peilistä ja totean, että näytän vetävältä. On tärkeää, että tämän kylän tytöt ja pojat saavat minusta mahdollisimman hyvän kuvan.

Palaan huoneeseni ja pakkaan käsilaukkuuni röökiaskin, lompakon, meikkipussin sekä hajuveden. Rintsikoihini piilotan vähän rahaa siltä varalta, että laukkuni varastetaan. Tämän niksin opin Kukkalassa, sillä siellä joka ilta joltakin pöllittiin jotain ja vaikkei Liljalaakso välttämättä ole yhtä vaarallinen, en halua ottaa riskejä.

Juuri kun otan viimeisen vilkaisun peiliin ja olen valmis lähtemään, mummi tulee sisään.

"Tulin vain sanomaan, että... miksi ihmeessä sinulla on päälläsi tuollainen mekko? Ja miksi olet täydessä tällingissä?" hän kiihtyy. "Kello on puoli 22, nyt iltapesulle ja sänkyyn siitä! Haiseeko täällä tupakka?"

Ei varmaan kannattanut polttaa sisällä.

"Mä lähen nyt bileisiin, tuun sitten kun tuun, heippa!" vastaan tekopirteästi ja ohitan mummin. Hän lähtee kävelemään perääni, uhkaa poliiseilla ja ties millä aresteilla ja seuraa minua pihaportille asti. Sitten kiihdytän juoksuun ja katoan hänen silmistään.

Kymmenisen minuuttia käveltyäni saavun jonkun pubin pihaan ja soitan Katille. Hän ilmoittaa tulevansa Timon kanssa hakemaan minut täältä piakkoin. Sovimme aikaisemmin menevämme bileisiin yhtä matkaa. Timon piti tulla hakemaan minut autollaan isovanhempieni luota, mutta käyhän se näinkin. Odotellessani poltan pari tupakkaa. Pian minut häikäisee onneksi ajovalot. Vihdoin.

Istuudun takapenkille ja moikkaan uusia kavereitani. Heti kun Timo on kurvannut pubilta pois, ojennan hänelle 20 euron setelin ja muutaman kolikon.

"Tässä ois nää sun viinakset", Kati esittelee ja ojentaa minulle muovipussin. Katson sisään ja olen tyytyväinen - pieni pullo kossua, sixi bisseä sekä pari lonkeroa. Olen valmis bilettämään.

"Seuraava pysäkki - Liljalaakso"

Linja-auton kuljettaja kuulutus kantautuu korviini. Koko kolmetuntisen matkan kestänyt nyrpeys kasvoillani kasvaa vielä hitusen ja katselen ympärilleni. Tyhjää. Kerrassaan tyhjää. Kaikkihan sen tietävät, että Liljalaakso on yhtäkuin vanhusten ja muiden jälkeenjääneiden yksilöiden asuttama kylä, jonka villeimmät mestat ovat bingo ja pieni kyläkauppa. Ei ihmekään, että mummi ja vaari sopivat tänne niin hyvin. Mutta kuka tervejärkinen haluaa asua täällä? Ja kuka tervejärkinen laittaa oman tyttärensä tänne koko kesäksi? Niin, kuka?

No minun äitini. Mutta hänkään ei tunnetusti ole tervejärkinen tai tasapainossa elämänsä kanssa.

"Silja-kulta, tiedäthän että rakastan sinua yli kaiken? Tämä päätös oli minulle todella rankka, mutta olemme Maxin kanssa yhtämieltä siitä, että saadaksemme parisuhteemme toimimaan, tarvitsemme hieman omaa rauhaa", hän oli sanonut.

Mikä vähä-älyiden idiootti. Ihan niinkuin minun läsnäoloni vaarantaisi heidän suhteensa! Äidin ja sen paskiaisen parisuhde oli tuhoontuomittu jo silloin, kuin he tapasivat ensimmäisen kerran. Ja totta kai heidän piti siitä vielä kihlaututakin... Ennustan, että puolen vuoden sisällä Max on jättänyt äidin ja sekin on varmasti minun syytäni. Niinkuin kaikki äidin edelliset avioerot. Kumpa edes isää kiinnostaisi, miten minulla menee. Mutta suurperheen pyörittäminen vie varmaan liikaa aikaa.

Astuttuani ulos bussista laukkujeni kera huomaan heti isovanhempieni harmaan avoauton. Vaari ja mummi tulevan vastaan ja ottavat laukkuni. Hyppään takapenkille sanomatta sanaakaan ja pian lähdemme liikkeelle.

"Ihanaa nähdä sinua pitkästä aikaa", mummi sanoo ilahtuneesti, mutta palautan hänen naamansa peruslukemille nostamalla pystyyn keskisormeni.

"Älkää esittäkö olevanne jotenkin innostuneita mun tulosta. Me kaikki tiedetään, miks oon täällä ja että kukaan meistä ei haluais mun olevan täällä. Siks ehdotan, että pysytte poissa mun asioista koko kesän, niin meillä voi olla jotenkin mukavaa."

"Silja, älähän nyt aloita!" vaari naurahtaa ja luo minuun rauhallisen hymynsä. "Totta kai minä ja mummisi olemme iloisia sinut nähdessämme."

Vaari pysäköi auton pihatielle ja marssin sisään. Mummi ja vaari ovat asuneet samassa talossa syntymästäni saakka, joten tunnen paikan kuin omat taskuni ja minulla on täällä oma huonekin. Huomaan heti, että se on sisustettu uudelleen viime käyntini jälkeen. Huone on kieltämättä kodikkaampi, mutta jokin siinä ei tyydytä minua. 

"Miks äiti teki tän mulle?" mutisen ääneen. "Ei se oo musta koskaan välittäny, mutta ihan käsittämätöntä syyttää sen parisuhdeongelmista mua. Tai siis, ei oo mun vika etten tykkää Maxista. Tai kenestäkään äidin miesystävistä."

Totean itselleni, että minun on pakko saada raitista ilmaa, joten ilmoittamatta isovanhemmilleni lähden kävelylle. Liljalaaksossa on se hyvä puoli, että se on hyvin pieni paikka ja lähes kaikkialle pääsee jalkaisin. Kaivan farkkujeni takataskusta askin ja totean kauhukseni sen olevan yhtä tupakkaa vaille tyhjä. Otan viimeisen kessun ja paiskaan askin katuun. Sytytän tupakan ja vedän syvät henkoset. Nyt helpottaa. Vielä enemmän helpottaisi sätkä pilveä, mutta sitä en saanut mukaani. 

Käveltyäni tovin saavun ränsistyneen mutta eloisan näköisen kyläkaupan pihaan. Silmääni osuvat heti kaupan nurkalla notkuvat teinit, joista toinen näyttää täysi-ikäiseltä. Ehkä hän voisi kipaista puodissa ostamassa minulle uuden askin? En ikinä pärjää tätä kesää täällä Liljalaaksossa ilman tupakkaa. Se rauhoittaa mieltäni ja onpahan ainakin jotakin tekemistä kotona löhöilyn sijaan. Lähestyn itsevarmoin askelin teinejä.

"Moi", tervehdin kun pääsen tarpeeksi lähelle. "Mä oon Silja ja tarttisin apua."

"Öö, moi", mustatukkainen tyttö vastaa hymyillen. "Miten me voidaan auttaa?"

Kohdistan katseeni poikaan ja sanon: "Sattuisitko sä oleen 18 vuotta?"

Molemmat naurahtavat. Huomaan, että pojalla on kädet ja rinta täynnä tatuointeja, vau. Minulla itsellänikin on muutama tatuointi, jotka kotipuolessa laitoin. Poika nyökkää ja näyttää arvaavan pyyntöni.

"No siinä tapauksessa, voisitko hakee mulle askin Mallun IceBlastia?" kysyn toiveikkaana ja naurahdan naisellisesti päälle. Tällaisissa tilanteissa on parempi pelata varman päälle ja flirttailla vähän.

"Kyl se käy", poika vastaa. "Mä olen Timo ja tässä on mun tyttöystävä Kati."

Hetken kuluttua Timo katoaa kauppaan ja jään kaksistaan Katin kanssa. Toivottavasti hän ei suuttunut flirttailustani.

"Mä en oo koskaan nähny sua täällä", Kati huomioi. "Et taida olla täältä päin?"

"No en", vastaan jyrkästi. "Mun sekopää-äiti pakotti mut koko kesäks tähän tuppukylään mummin ja vaarin luo. En tunne täältä yhtään ketään ja sitä rataa, aika perseestä."

Kati nyökkää ymmärtäväisesti. "Kauheeta. Tai siis, joutua eroon kaikista kavereista isovanhempien luokse. Mut älä sure tota kaveritilannetta, koska sä sait just kaks!"

Naurahdamme samanaikaisesti. Kati vaikuttaa todella mukavalta.

"Sähän voisit tulla mun ja Timon kanssa perjantaina yhtiin bileisiin", hän ehdottaa yhtäkkiä. "Siellä tutustuisit tän kylän teineihin ja saisit pitää hauskaa!"

Poltan puoli askia kotimatkalla ja mietin perjantaisia bileitä. Olen aina ollut bilettäjätyyppiä, joten näitä en varmasti jättäisi välistä. Vaihdoimme Katin kanssa kännykkänumeroita ja lupasimme olevamme yhteyksissä lähempänä perjantaita. Kun saavun kotiin, haistan heti mummin vihanneskeiton. Istuudun pöytään vaaria vastapäätä ja odotan, että mummi tuo meille kaikille keittokulhot.

Haistan keittoa ja tönäisen sen kauemmaksi.

"Hyi helvetti", mutisen kasvot iljetyksestä mutrussa.

"Silja-kulta, lakkaa käyttäytymästä kuin 5-vuotias ja syö ruokasi", mummi käskee. "Minun kasviskeitostani on aina pidetty ja sitä on ylistetty moneltakin taholta, joten lopeta tuo typerä leikkiminen. Vuosi vuodelta mietin enemmän ja enemmän, että aiotko koskaan kasvaa aikuiseksi. Tämä alkaa olla toivotonta."

"Kaarina, anna olla", vaari rauhoittelee, mutta on jo liian myöhäistä lepyttelyyn. Miten tuo vanha akka kehtaa käskeä minua kasvamaan aikuiseksi? Minä olen aina ollut meidän taloudessamme se aikuinen ja joutunut hoitamaan äitiä kuin lastani. Helvetin ämmä.

Nousen nokkavasti ylös ja paiskaan lusikan keittoon niin, että se roiskuu pöydälle ja marssin parvekkeelle. Kaivan taskustani tupakka-askin ja sytytän röökin tuleen.

"Silja, mikä ihme sinua vaivaa? Mitä me olemme koskaan tehneet, jotta käyttäyttäytyisit tuolla tavalla?" mummi marisee kun on tavoittanut minut. Nään, kuinka vaari pudistelee päätään ikkuna takana, mutta minua ei voisi vähempää säälittää nuo ikäloput luuserit. Vedän syvät henkoset suoraan mummin kasvoille ja naurahdan päälle. Tällainenko tuleva kesä tulisi olemaan? Tulen tarvitsemaan paljon vahvempia aineita kuin tupakkaa...