Maanantai. Täydellinen päivä auringonotolle. Ranta on melkein tyhjä, eikä mikään ihmekään. Tätä paikkaa asuttaa 95 prosenttia väestöstä rollaattorivanhuksia, joilta varmaan kielletään kaikenlainen läheisyys auringon kanssa, niinku pikkuvauvoilla. Siemailin vähän väliä raikasta ananasjuomaa ja selasin naistenlehtee. Kun mä palaisin Kukkalaan, mun pitäis olla ruskein mimmi koko kaupungissa.

Keskellä mun täydellistä keskittymistä melkein nukahtamiseen mä alan kuulla puheensorinaa ja kevyttä hihitystä takaapäin. Noi äänet kuulostaa tutuilta. Mä nousen istumaan ja katson taakse. Ei voi olla totta!

Mun katse osuu Katiin, joka tuijottaa mua päin iloisen yllättyny virne naamallaan.

"Silja! Hei kamut, tuol on Silja! Se blondi sieltä Rosan bileistä", Kati hihkuu ja viittoo mua niiden luo. "Tuu vaan tänne istumaan meijän kaa!"

Hetken kuluttua makaan tyttöjen seeprakuvioisella viltillä kuunnellen niiden juttuja. 

"Mikä sattuma nähä sut täällä", Kati sanoo. "Susta ei oo kuulunu mitään pariin päivään, niin me jo ihmeteltiin, että saiksä jonku kuolemaan johtavan reaktion Aarnin mälleistä..."

Muut rupee kikattaa. Mä en tajuu.

"Aarnin mistä..?" mutisen aavistaen pahaa. 

"Sähän otit silt suihin!" Sofia saa sanotuksi naurun seasta. Mun kasvot vääntyy epätoivoisen kiusalliseen ilmeeseen ja yritän kelata, että miten helvetissä noi kaikki tietää mun miesseikkailuista.

"En!" saan vaan sanotuksi. "Siis, miten vitussa te ootte kuullu siitä? Aarni kusettaa!"

"Kaikki on kuullu siitä", Rosa kertoo. "Se kerto siitä Janille, ja sitä kautta Juulia sai tietää ja kerto meille. Mut hei Silja, ei se oo mikää maailmanloppu! Aarni on nimittäin semi herkku tapaus..."

Mun tekee mieli tunkea pää niin syvälle mun alla olevaan hiekkaan, että tulisin ulos Kiinasta. Tää ei voi olla todellista. Ei, ei, ei. Aarni ei voi olla niin kusipää, että menee heti kertoo sen seksijutuista eteenpäin.

"Älä nolostu oikeesti Silja, toi on ihan basic täällä päin. Sitä paitsi oisit ylpee, se nimittäin kehu sua tosi hyväks suikkarin antajaks", Juulia toteaa. "Jos yhtään helpottaa, niin mä ja Jani pantiin samoissa bileissä niin rajusti, etten ees muista käytettiinkö me kortsuu."

Ei helpota, kiitti vaan. Nyt mulla on kaks suurta huolta päässäni; Aarnin suuri suu ja Jani paneskelemassa Juuliaa. Mun kuuluis olla se... Eiku, mä en nyt tartte ketään tai mitään uusia sotkuja. Emmä oikeesti tiiä - kaikki on nii sekavaa nyt.

Koko loppupäivän mä häpeilen vaan mummin ja vaarin luona, enkä viitti poistuu mihinkää. Etten vaan törmäis Aarniin, tai vielä pahempaa - Janiin! Ihan vitun hirveetä, nyt se luulee varmasti et mul ja Aarnil on jotai juttua eikä ees tajuu lähestyy mua jos mä alkaisinki kiinnostaa sitä. Mun täytys jotenki näyttää sille, et se saa tätä pakkausta heti jos se vaa haluis.

Ehkä mä pääsenki huomenna jotenki edistämään tätä meijän juttua, Juulia nimittäin kutsu mut niiden porukan mukaan telttailee Kuusimetsään. Sinne on täält vaa 45 minuutin ajomatka ja just sopivan syrjässä valittavilta vanhuksilta. Mut ikävä kyllä Aarniki on tulossa. Ei vittu. Mun on sanottava sille suorat sanat, sille vitun kusipääpaskalle.

Kesken mun itsesäälissä rypemisen mummi istuutuu mun viereen sohvalle. Väännän heti mun epätoivoisen ilmeen pois kasvoilta ja tilalle tulee turhautuneen ylimielinen katse, johon uskoisin et mummi on jo tottunu. En oo puhunu sille sanaakaan meijän riidan jälkee. Ihme seko ämmä. Kumpa mä vaan pääsisin takas Kukkalaan. Aarnit ja muut idiootit jäis taakse päi. Ja mulla on aika ikävä Mariaa, mun parasta kaveria siellä.

Mummi alkaa tapansa mukaan heti pälättää, mut täl kertaa ehkä ihan asiaa.

"Silja-kultaseni, minuun sattuu niin kovin olla kanssasi riidoissa. Olet minulle todella tärkeä ja en halua viettää koko loppuaikaa kanssasi riidoissa. En olisi saanut ärähtää sillä tavalla - sinähän olet jo iso tyttö, melkein aikuinen, niin kamalaa se onkin sanoa. Olet kasvanut niin lujaa vauhtia. Olen siis todella pahoillani. Annathan anteeksi?"

Ton kuuleminen saa mut paremmalle tuulelle. En mäkään haluu olla mummin kaa riidoissa, mut sen käytös on vaa saanu mut tosi vittuuntuneeks. Mut ehkäpä me voitas elää loppukesä sovussa? Tietty sillä ehdolla, että se ei puuttus mun elämään täällä. Kuten se ite sano, mä oon parin vuoden sisällä aikuinen ja osaan kyl huolehtii ittestäni. Mun on aina pitäny, ku mutsi on ollu ties missä huitelemassa.

"Saat anteeks", mä vastaan ja hymyilen. "Ja anteeks munkin puolesta..."

Mummi kaappaa mut sen kainaloon, jossa mä viihdyn itse asiassa pitkän tovin. Ihanaa, kun joku tolla tavalla pitelee.